Kemikaalit heikentävät suomalaismiestenkin spermaa

Kemikaalien käyttö on äidin vastuulla

"Musta riisi on yhtä hyvä antioksidantin lähde kuin mustikka"

Artikkeli mustasta riisistä Ylen sivuilla. Jos kaupunkilainen ei tohdi ostaa 3,50 maksavaa mustikkarasiaa parin gramman takia, niin voi ostaa 3,99 maksavan puolen kilon pussin mustaa riisiä.

Wikipedian juttu mustasta riisistä.

Muita kiinnostavia Ylen artikkeleita:
Runsaasti marjoja sisältävä ravinto lisää ikääntyneiden aivojen terveyttä
Vihreitä vihanneksia syömällä diabetesta torjumaan

Tomaatit raakoja! Vieläkin!

Tomaatit ovat vieläkin raakoja, vaikka herranen aika kesä on ollut mitä kuumin! Minkä ihmeen takia ne eivät kypsy?! Tomaatin muotokin on ihan pyllystä. Jos mansikan rönsyt tekevät juuret helposti, mutta näin helpotan juurettumista. Basilikan ei kannata antaa kukkia. Leikkaa nuput pois. Aika laiha taimi. Lieneekö saanut liian vähän ravinteita? En ole latvonut kuin kerran.

Kansallista palkokasvien viljelyä

Helsingin yliopisto, Uusista palkokasvilajikkeista mahdollisuuksia lähirehun tuotannon lisäämiseen, suora lainaus:

"Suomeen tuodaan ulkomailta vuosittain noin 300 000 tonnia soijaa muun muassa eläinten rehuksi. Stoddardin mukaan soijan tuontia voitaisiin vähentää huomattavasti palkokasvien tuotantoa lisäämällä. Tällöin pystyttäisiin parantamaan suomalaista ruokaomavaraisuutta ja lisäämään lähirehun tuotantoa.

- Jos palkokasvien määrää Suomessa viljellystä viljasta pystyttäisiin nostamaan kymmeneen prosenttiin, voitaisiin sillä korvata noin 50 prosenttia ulkomailta tuodusta soijarouheesta, Stoddard arvioi.

Palkokasvien viljelyn lisäämistä puoltaa Stoddardin mukaan myös niiden ympäristöystävällisyys. Ne sitovat typpeä maaperään, minkä ansiosta lannoitusta voidaan vähentää. Palkokasvien viljely myös parantaa maaperän bakteerikantaa, mikä edistää seuraavan vuoden sadon kasvua ja vähentää kasvitauteja."

Legume futures

Tomaatin viljely

Ainokaisen tomaatin taimeni ostin noin 30 cm korkeuteen kasvatettuna Plantagenista. Se on jo kukkinut ja siinä on jo pieniä tomaatin alkuja, luojan kiitos. Aloin jo huolestua, sillä pölyttäjiä ei pihallamme suoranaisesti, ikävä kyllä, pörrää. Tomaattilapsoseni kasvaa terassilla, minulla ei ole kasvihuonetta.

Ensi vuonna ajattelin kasvattaa tomaattini alusta alkaen ihan itse. Ruokatiedon sivuilla kerrotaan näin:

Tomaatin siemenet kylvetään joulukuussa. Taimikasvatus kestää noin 8 viikkoa. Taimet istutetaan, kun niissä on vähintään yksi kukka. Viljelykauden aikana tomaatin varsi kasvaa 7 - 9 metriä pitkäksi. Tämän vuoksi tomaatin varret tuetaan. Tomaatin varhaissato saadaan huhtikuun alussa.

Taimet varmaan tarvitsevat myös keinovaloa talvella.

Kuningaskuluttajan ohjeet tomaattitarhurille
MTV3:n tomaatin viljelyohjeet
Kotipuutarhan ohjeet tomaatin kasvattajalle.


Muuta hauskaa pikku tietoa:
Viljelykierto.

Yrtit

Oi, miten hyvältä tuore basilika maistuu! Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen kasvattanut jotain ihan itse siemenestä alkaen. Idätystä ja versotus en sinänsä laske puutarhanhoidoksi, vaikka ne sinänsä tapahtuvat samalla tavalla. Ruohosipulit, toinen viikko. Basilika, 4. viikko Persilja, 4. vko Timjami, 4. vko Lehtisalaattia.

Minulla oli toukokuussa muitakin salaattilajeja, mutta koska puutarhan keltanokkana, toisin sanoen mustarastaana, heh, en ollut tajunnut etanoiden olevan niin ovelia, että ne limailisivat tiensä myös terassilla olevassa korkeareunaisessa parvekekukkalaarissa olevaan kukkaruukkuun, menetin pari ruukullista salaattia. Toisaalta niiden juuretkaan eivät näyttäneet kovin hyviltä. Olin varmaan kastellut niitä rassukoita liikaa, kun ajattelin, että KYLLÄHÄN NE NYT VETTÄ TARVITSEVAT. Ne toisin sanoen olivat homeessa. No näitä salaatteja olen pitänyt hieman kuivemmissa oloissa. Ongelmani puutarhurina onkin innostukseni löträtä veden kanssa. Osittain se johtuu siitä, että pihaan porottaa aurinko aivan suoraan, joten vedentarvekin on tavallista suurempi. Timjami.

Kaikeksi harmikseni timjami on kasvanut todella kehnonoloisesti. En ymmärrä mikä sitä vaivaa. Lehtien ja ylipäätään yrtin koko olemuksen perusteella timjami vaikuttaa viihtyvät mainiosti hieman kuivemmissa ja vähäravinteisimmissa olosuhteissa. Lisäksi en ole ollenkaan latvonut sitä. Mutta onpa siinä ihana, katajainen tuoksu!

Tämä vuosi on ollut minulle enemmänkin kokeilua ja opettelua kantapään kautta. Jostain syystä hajakylvetyt pikku taimeni eivät ole kestäneet niin hyvin koulimista. Olenkohan ollut liian kovakourainen? Minun kannattaisi varmaan käyttää sellaisia ohuita kumihanskoja kouliessani ohut ja hentojuurisia taimia, sillä puutarhahanskani ovat niin kömpelöt, että juuret voivat vahingoittua. Lisäksi kasvit tarvitsisivat paljon enemmän tilaa. Nyt olen istuttanut mansikatkin todella tiheästi ihan vain tilan puutteen takia. Toivottavasti se ei kostaudu marjasadon koossa. Väljennän kyllä taimia, jos ne alkavat voida todella huonosti.

Yrttien, lehtisalaatin ja mansikoiden lisäksi minulla on kasvamassa rukolaa, tomaatteja, pinaattia ja herneitä. Kaikista uusista tuttavuuksista lehtimangoldi on positiivisin yllättäjä. Minulla ei ollut aavistustakaan kuinka hyvää se olisi. Olen salaa käynyt maistelemassa joitain lehtiä, vaikkei lehtimangoldi ole vielä kuin 5 senttiä korkea. Rucola oli myös minulle vieras, mutta sen suorastaan kutkuttava maku takaa sen, että viljelen sitä ensikin vuonna! Tavallista lehtisalaattia en aio ensi vuonna kasvattaa. Sitä saa edullisesti kaupasta, joten haluan varata puutarhan erikoisimmille mauille. Keräsalaattiakin minulla on, mutta saa nähdä mitä siitä syntyy tilan puutteen takia.

Hikinen juttu

Mainiossa Kemikaalikimarassa on juttua deodoranteista täällä. Se kannattaa ekaksi lukea. Sitten omiin näkemyksiini.

En juurikaan hikoile ja käytän vain erityistilaisuuksia varten tavallista deodoranttia. Mutta onko deodorantti sellaisiinkaan tilaisuuksiin sitten tarpeellinen?

Jostain kumman syystä eräs miespuolinen tuttuni ei haise ollenkaan hieltä. Hän harrastaa kilpaurheilua ja käy yleensä kaksi kertaa päivässä suihkussa aina harjoittelun jälkeen. Muutoin hän ei hikoile. Hiki itsessäänhän on aivan hajutonta, mutta iholla olevat bakteerit saavat hien haisemaan. Vaatteiden puhtaus on tärkeää, jos ei halua haista hielle, tai siis niille bakteereille, jotka hien vaikutuksesta haisevat. Aikaisemmin kuvittelin, että mitä enemmän urheilee, hikoilee ja juo vettä, sitä enemmän kehon nesteet ovat liikkeellä ja kuona-aineita vapautuu iholta, sitä puhtaampi iho on ja sitä hajuttomammin hikoilisi. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Tutkin hieman asiaa, ja hiessä on todella vähän kuona-aineita. Ja hien hajuttomuuden vuoksi se, kuinka paljon juo vettä, ei vaikuta hien hajuun ( tai siis hajuttomuuteen) mitenkään. Se, että paljon urheilevat eivät haise kuin suorituksen aikana hielle, johtunee hyvästä hygieniasta ja tiheistä pesukerroista. Tietysti on kuitenkin tärkeä nauttia nesteitä tarpeeksi ihan terveyden vuoksi.

Jotkut kuitenkin hikoilevat itselleen sellaiset näkyvät hikiläntit paitoihinsa. Itselläni ei ole kokemusta sellaisesta. Jos ei halua käyttää kaikenmaailman purnukoita, niin kannattaa juoda kylmiä nesteitä viilennykseen. Se on minusta paljon helpompi keino, kuin löträtä jotain aineita kainaloon. Viilentynyt keho ei hikoile. Tämä kuitenkin tepsii vain, jos hikoilu on "normaaleissa rajoissa". Joillakin ihmisillä hikoilu voi olla hyvinkin vaikeaa ja elämänlaatuun vaikuttava kiusallinen seikka. Tavallinen deodorantti ei liikahikoiluun auta, koska tavallisen deodorantin tarkoitus on vain estää "hajuhaittoja", ei estää hikoilua. Liikahikoiluun liittyvät neuvot jätän ammattilaisten hoidettaviksi. Farmaseuteilta ja lääkäreiltä kannattaa kysyä vinkkejä.

Kuten jo mainitsin, käytän siis joskus deodoranttia, juuri sellaista Kemikaalikimaran mainitsemaa kivideodoranttia ja joskus jotain aivan tavallista deodoranttia. Tavallista käytän ehkä kerran kolmessa kuukaudessa. Aion käyttää sen vielä joskus loppuun, mutta koska käytän sitä niin harvoin siinä kestää aikaa. Uutta sellaista en aio ostaa tilalle. Kivideodoranttia käytän pari kertaa viikossa. Se on ihan ok, mutta en aio ostaa enää sellaista, koska ei ole tarvetta. Kun se joskus (varmaan sadan vuoden kuluttua, koska se on niin käsittämättömän pitkäikäinen, siitä pisteet) loppuu, aion kokeilla ruokasoodaa. Olen kuullut ruokasoodasta deodoranttina erinäisistä lähteistä, mutta Wikipediassakin sanotaan "sodium bicarbonate in combination with other ingredients can be used to make a dry or wet deodorant". Mutta siitä lisää sitten, kun tuo kivideodorantti loppuu.

Omasta mielestäni hikoilu ei kuitenkaan ole mikään maailman loppu. Se Axen naurettava mainos, joka on Helsingin bussipysäkkeillä pyörinyt (ja joka loukkaavalla tavalla esineellistää naisia) esittää lauseen "Guess who's not gonna get lucky tonight", jonka vierellä on kuva miehestä, jolla on hikiläiskät paidassa kainaloiden kohdalla. Omasta mielestäni hikoilu on aivan normaalia, ja kuumalla ihminen hikoilee, koska elimistö pyrkii viilentämään kuumaa oloa. Jos ihon puhdistuksesta pitää huolta, ei välttämättä tarvitse edes haista. Ja jos tapaa mukavan ihmisen, tuskinpa se haju on se suurin mittari, millä ihmistä arvottaa. Hien hajuhan voi olla myös seksikästä.

Muista kriittinen asenne

Satuin lukemaan erinomaisen Kemikaalikimaran artikkelin. Siinä mainiosti kerrotaan siitä, kuinka tutkiva journalismi on aivan täysin eri asia kuin yksityisen ihmisen omat bloggaushorinat. Olen suhtautunut kriittisesti Kemikaali cocktail blogiin, koska kirjoittajalla ei taida olla todellista asiantuntemusta eikä kykyä tutkia asioita laajemmasta tieteellisestä perspektiivistä. Tämä tarkoittaisi erilaisten tutkimustulosten puolueetonta tarkastelua ja raportointia, ei mielipiteiden muodostamista yksittäisistä tuloksista. Kaikki tieteelliseksi väitetty tieto ei yllä samoihin puolueettomuutta, perusteltavuutta ja muita olennaisia tieteelliselle tiedolle asetettuihin vaatimuksiin. Tietysti on hyvä, että on utelias, mutta rajansa kaikella, kaikkea ei pidä uskoa tai tarvitse niellä purematta. Ongelmana tällaisissa tietyn alan asiantuntemusta vaativien tietojen ojentamisessa karrikoidusti ja mutkat oikoen on se, että lukija ei välttämättä osaa muodostaa kantaansa tiedon puutteesta. Esimerkkinä tästä kävisi hyvin se, että kuka tahansa tietää, että ihminen on käynyt kuussa, vaikka salaliitto"teoreetikot" toisin väittävätkin, mutta kuka kykenee huomaamaan, kertooko joku karrikoidun ja mutkat suoriksi vedetyn johtopäätöksen fytoestrogeenin ja estrogeenin toiminnoista kehossa.

Lisäksi minusta on merkillistä, miten Kemikaalicocktailin kirjoittaja jaksaa heristellä sormia naistenlehtiä kohtaan. Itsehän hän kirjoittaa aivan samasta hömpästä - vaatteista, laihdutuksesta, ja trendikkäistä "ilmiöistä", kuten superfoodien syömisestä - ja aivan yhtä asiantuntemattomalla asenteelle! Mitään taustatutkimuksia ei tarvitse tehdä, koska kirjoittajahan tietää kaiken parhaiten! Maailma ei myöskään pelastu sillä, että ostetaan lisää ja lisää - olkoonkin sitten ekologisia - vaatteita. Ongelmana taitaa olla kulutushysteria, se että jotain on pakko saada ihan vain saamisen vuoksi.

Hapanruisleipä

Juurta saan esim. Myllärin ruisleipäaineksista. Myös Martoilta saa valmista taikinajuurta. Sen jälkeen kun pussi on käytetty loppuun, jätä taikinaa hieman kulhon pohjalle. Siitä tulisi seuraavan leivän juuri.

Juuren voi toki tehdä itsekin, mutta parhaimman leivän saa valmiista juuresta. Uudessa juuressa hapot eivät ehdi muodostumaan tasapainoon. En tiedä, kuinka kauan siinä kestää, että hapot pääsevät tasapainoon, mutta kyllä siinä useampia leipomiskertoja tarvitaan.

Perusohje ruisleipään on se, että kuivaan juureen lisätään pari desiä vettä, jotta juuri liukenee veteen. Pari tunnin jälkeen tästä lisätään pari desiä ruisjauhoja ja juuren annetaan olla vähintään vuorokauden liinan alla. Sen jälkeen lisätään jauhoja noin 7,5 dl ja 3 dl vettä. Hapanruisleivän täytyy antaa nousta paljon kauemmin kuin vehnäleivän, vähintään kolme tuntia. Taikina on kohonnut tarpeeksi, kun se on alkanut repeilemään.

Ruisleipätaikina on hyvin löysää. Jotta taikinaa voisi käsitellä, kädet ja leipomisalusta täytyy jauhottaa huolella. Kun leivät on muotoiltu ja laitettu pellille, leipien täytyy antaa nousta vähintään tunnin. Limppua leivotaan noin tunti 200-asteessa ja reikäleipiä 250-asteessa noin puoli tuntia.

Omat ruisleipäni ovat jostain syystä olleet aina hyvin vaaleita, mutta se johtunee siitä, että en pidä niitä niin kovassa lämmössä. Hapan ruisleivän täytyy antaa nousta paljon kauemmin kuin vehnäleivän, vähintään kolme tuntia. Leipä on valmis uuniin, kun se on repeillyt selvästi. Tältä näyttää täysin vehnätön ruisleipä, jossa nostatusaineena on vain hiiva. Kuvasta huomaa, että ruisleipä ei nouse ilman taikinajuurta kunnolla.

Kaalilaatikko

Tein kaalilaatikon aivan samoin kuin munamaitoa sisältävät serkkunsa, mutta munamaidon tilalle laitoin parin desiä soijamaitoa. Lihan tilalla on soijarouhetta, jota maustoin hieman taco-mausteella. Hyvää tuli. Ruoka tarjoiltiin tietysti itsetehdyn puolukkahillon kanssa.