Ftalaatit

Ftalaateille altistuminen on yleistä. Ruokavalion uskotaan olevan suurin syy ftalaattien altustumiselle, vaikka sille voi altistua myös hengityksen kautta. Huonekalut, kuten tekonahkat, sisältävät näitä kemikaaleja. Einekset on pakattu muoveihin, jotka sisältävät ftalaatteja. Nyrkkisääntönä: jos tuote on muovia tai pakattu siihen, siinä lienee ftalaattejakin.

Tutkimuksissa, joissa altistetaan jyrsijöitä ftalaateille, on ilmennyt korkeiden ftalaattimäärien muuttavan hormoonitasoja ja aiheuttavan vaurioita sikiöissä. Vuonna 2005 tehdyssä tutkimuksessa (Swan et al) todettiin ihmisten ftalaateille altistumisen raskausaikana vaikuttavan poikavauvojen välilihan pituuteen (peräaukko ja sukuelimet olivat lähempänä toisiaan). Jyrsijöissä samankaltainen altistus on aiheuttanut genitaalisia epämuodostumia. Tutkimuksessa ftalaattien metabolien määrät mitattiin raskaana olevien naisten virtsasta. Syntymän jälkeen genitaalien ja peräaukon välinen etäisyys mitattiin ja huomattiin korrelaatiota ftalaatti-jäännösten kanssa, jotka mitattiin äitien virtsasta. Poikalapsilla, joiden äideiltä löydettiin korkeimmat ftalaatti-määrät virtsasta, oli seitsemän kertaa todennäköisemmin lyhentynyt välilihan pituus. Eläinten kohdalla välilihan pituutta on tavallisesti pidetty merkkinä sikiön altistumisesta umpieritysjärjestelmää häiritseville tekijöille. Vain parissa tutkimuksissa tätä samaa parametriä on sovellettu ihmisten kohdalla. Tutkimusta on myös kritisoitu ja todisteita DEHP:n vaikutuksista on pidetty riittämättöminä. Swanin tutkimukseen on kuitenkin laajasti viitattu ja mainitaan, että ihmisten lisääntymiskyvyn kehitykseen miessukupuolessa on voinut vaikuttaa raskaudenaikainen altistuminen ympäristössä esiintyville merkittäville määrille ftalaatteja. Hiljattaisessa tutkimuksessa esitettiin, että altistuminen eri ftalaatteille ja torjunta-aineille voisi olla syynä piilokiveksisyyteen.

Swanin tutkimuksen tuloksista poikkeavasti eräs sitä (Swanin tutkimusta) aikaisempi tutkimus oli päätynyt tulokseen, että aikuiset, jotka olivat vauvaikäisinä altistuneet olennaisille määrille DEHP -ftalaatteja eivät kärsineet merkittävistä fyysiseen kasvuun ja sukukypsyyteen vaikuttavista epäsuotuisista seurauksista. Asianomaisessa tutkimuksessa kuitenkin tutkittiin lapsia, jotka altistuivat suonensisäisesti ftalaattien estereille.

Vuonna 2004 ruotsalais-tanskalainen tutkimusryhmä löysi hyvin vahvan yhteyden lasten allergioiden ja DEHP ja BBzP -ftalaattien välillä. Aineistoa rajoitti altistuksen epätarkat määrät.

Vuonna 2008 tehdyssä tutkimuksessa liitettiin vauvoille tarkoitettujen hoitotuotteiden käyttö lisääntyneeseen ftalaatti-pitoisuuteen vauvojen virtsassa. Toisin sanoen tulokset olettavat ihoaltistuksen voivan myötävaikuttaa merkittävästi kehon ftalaattikuormaan. Imeväiset ovat alttiimpia ftalaattien vaikutuksille. Jelly-muovisten seksilelujen kanssa neuvotaan käyttämään kondomia, ettei kehoon pääse ftalaatteja tuotteesta.

Vuonna 2007 miespuolisista henkilöistä koostuvassa aineistossa pääteltiin virtsassa löytyneiden neljän eri ftalaattien pitoisuuksien korreloivan vyötärön leveyden kanssa ja kolmen eri ftalaattien pitoisuuksien korreloivan tekijöiden kanssa, jotka ovat yhdistetty aikuistyypin diabeteksen esiasteiden kanssa.

EU:ssa joidenkin ftalaattien käyttöä lasten leluissa on rajoitettu vuodesta 1999. DEHP, BBP ja DBP -ftalaattien käyttö on rajoitettu kaikissa leluissa. DINP, DIDP ja DNOP -ftalaattien käyttöä on rajoitettu vain leluissa, jotka lapsi saattaisi laittaa suuhunsa. Ftalaattien määrä ei saa ylittää 0.1%:a lelun muoviosien painosta. Muiden ftalaattien käyttöä ei ole rajoitettu. Muita rajoituksia ei ole. BBP, DEHP ja DBP -ftalaatteja on ehdotettu lisättäväksi REACH-listalle.

Euroopan unioni on kieltänyt ftalaattien käytön kosmetiikassa.

Swanin tutkimus
Lisätietoa ftalaateista