sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Ostaminen ei ole ekoteko

Ostaminen ei ole koskaan ekoteko, vaikka tuote olisi kuinka luomua. Tämä ei tarkoita pelkästään vaatteita tai muita ylellisyystuotteita, myös ruokaa. Syöminen ei myöskään ole ekoteko vaikka kuinka ostaisi luomua, vaikka se luonnolle onkin parempi. Mutta ihmisen on pakko syödä. Siitä ei voi tinkiä, vaikka suiden määrää tällä planeetalla voisikin pikku hiljaa (tai siis heti, pakottamalla) alkaa rajoittamaan.

Mutta vaatteet, kirjat, autot, ja muu tilpehööri on turhaa. Ne saa kirpputorilta edullisesti.

Teesieni perusteella voisi luulla, että elän hyvin askeettisesti. On minullakin kuitenkin paheita, mutta koetan rajoittaa niiden pulpahtelua pintaan niin paljon kuin vain mahdollista.

Joku voisi urputtaa, että vaatteita ei millään riittäisi kaikille, jos niitä ei enää tuotettaisi. Huomautus on utopistinen, sillä on hyvin vaikea kuvitella tiettyjen yksilöiden luopuvan oikeudestaan näyttää muille oma statuksensa ja arvonsa rahan avulla. (Kenties heillä ei sitten olekaan muita hyviä ominaisuuksia kuin rahaa, jospa se onkin ainoa millä itseään kehua?) Mutta kuitenkin, maapallo ei nytkään kestä nykyistä populaatiomäärää, saatikka heidän ruokkimista ja vaatetustaan. Populaatio tulee laskemaan joko ihmisten omasta vapaasta tahdosta tai biologia tulee puuttumaan asiaan. Silloinhan vaatteita riittää jokaiselle selvinneelle yllin kyllin. Tietysti on kyseenalaista tuleeko vaatetus suurten katastrofien tai muiden mullistusten aikana heti ensimmäisenä mieleen, mutta utopistiseen kysgymykseen ei voi odottaa kuin utopistista kysymystä.