perjantai 10. heinäkuuta 2009

Hyötykasvit

Lue esipuhe villiyrtteihin ja hyötykasveihin.


Ahomansikka (Fragaria vesca)
Marjat kypsyvät kaikista Suomen marjoista ensimmäisinä. Hyvin nuoria mansikan lehtiä voi käyttää ruoanvalmistuksessa tai kuivattuja lehtiä yrttiteessä.

Harakanmuro (marjasavikka) (Chenopodium folisum)
Nuoret versot ja lehdet pinaatin tavoin. Hedelmät ovat mauttomia, mutta ravitsevia.

Isomaksaruoho (Sedum telephinum)
Lehdet ovat parhaimmillaan raakoina - keitettäessä niiden maku laimenee. Tuoresalaatissa käytettävien lehtien on saatava olla koko kotimatkan ajan kiinni varsissa, jotta ne säilyvät kosteina. Lehtien rapeus ja mehukkuus tuovat mieleen kaalin. Myös juurimukulat ovat meheviä. Niiden maku paranee 15-20 minuutin keittämisen jälkeen. Niitä voi syödä raakana ja keitettynä. Maku on mieto ja muistuttaa hieman pähkinää. Lehdissä on paljon proteiinia. KASVIA EI SAA HYÖDYNTÄÄ LIIAN VOIMAKKAASTI, JOTTEI SIITÄ TULE UHANALAINEN.

Jauhosavikka (Chenopodium album)
Kasveja voidaan käyttää ravinnoksi. Varret ennen puumaisiksi muuttumistaan voidaan valmistaa parsan tavoin nautittavaksi. Typpipitoisella kasvupaikalla kasvaessaan kerää itseensä haitallisen määrän nitraattia. Siksi kasvi pitää ryöpätä 30-60 sekuntia suolavedessä ennen varsinaista ruoanlaittoa eikä ryöppäysvettä saa käyttää ruokiin. Siemeniä voi kypsinä käyttää puuroihin ja leivontaan. Siemenet kypsyvät elo-syyskuussa. Sisältää oksaalihappoa.

Juolukka
Arvokas metsämarja, C-vitamiinipitoisuus on noin 10-kertainen mustikkaan verrattuna. Mauttomia ja hapottomia.

Juurisikuri (Cichorium intybus)
Paahdettu juuri on kuuluisa kahvinkorvikkeena. Kasvin nuoret lehdet kelpaavat keväällä salaatteihin, vanhempana niiden maku voimistuu. Juuret ovat inuliinipitoisia, niiden voi käyttää maa-artisokan tapaan.

Järvikaisla
Korpikaisla
Sinivihreäkaisla
Merikaisla
Kaislojen juurakot ja nuoret versot ovat syötäväksi kelpaavia. juurakot kerätään syksyllä tai aikaisin keväällä, puhdistetaan, kuivataan ja jauhetaan jauhojen jatkeeksi. Kaislojen nuoret, vielä valkoiset versot ja juurisilmät maistuvat pähkinämäisiltä. Hätäravinnoksi ne voidaan syödä heti. Varren valkoinen ydinosa on herkullista raakana, erityisesti korpikaislan.

Järviruoko (ryti) (Phragmites australis)
Kasvin nuoret versot aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä ovat syömäkelpoisia. Kuivatut ja jauhetut kevätversot muodostavat makean sokeripitoisen jauhon, jota voi käyttää jauhojen jatkeena. Kasvin varsiin puhkaistuista haavoista lakaa tihkua sokeripitoista mehua, joka hyytyy kumimaiseksi massaksi. Kuivattuna tai paahdettuna ja jauhettuna tämä massa on hyvää sokerin korviketta.
Pienet punaiset siemenet ovat syötäviä. Varsista voidaan soodavedessä keittää paperimassaa.

Kallioimarre (Polypodium vulgare)
Juurten maku muistuttaa lakritsaa. Puhdista juuret harjaamalla. Sisältää oksaalihappoa.

Kangasajuruoho (Thymus serpyllum)
Kuivatut versot kelpaavat teeksi tai mausteeksi. Aromaattinen tuoksu johtuu desinfioivasta eteerisestä öljystä, tymolista. Kuivattu yrtti antaa vaatekaapissa miellyttävän tuoksun vaatteille.

Keiholehti
Kasvin juurimukulat kelpaavat ihmisravinnoksi. Raakoina maku on epämiellyttävä, mutta 20-25 min keittämisen jälkeen se muistuttaa perunaa.

Keltamatara (Galium verum)
Kuivatut kukat ja versot pienessä kangaspussissa vaatekaapissa antavat miellyttävän tuoksun vaatteille.

Ketohanhikki (Potentilla anserina)
Juuret ovat lyijykynänpaksuisia ja sopivat syötäväksi. Niiden tuoksu muistuttaa porkkanaa tai palsternakkaa. Juuria voi syödä myös raakoina ja ne on parasta kerätä aikaisin keväällä, heti kun routa on sulanut. Lehdet kelpaavat myös ravinnoksi ja niitä käytetään usein luonnonlääkityksessä yrttijuomana.

Keto-orvokki (Viola tricolor)
Tuoksuorvokki (V. odorata)

Kasvien kukissa on C-vitamiinia, lehdissä myös A-vitamiinia. Nuoret lehdet kelpaavat salaatteihin sellaisenaan tai pinaatin tapaan 10-15 min. keittämisen jälkeen. Kukkia voi syödä tuoreeltaan. Kato-orvokin versot hauteena ja voiteena auttavat psoriakseen, ihottumiin ja finneihin. Kuivatuista lehdistä valmistettu tee on salisyylipitoista.

Ketunleipä (Oxalis acetosella)
Sisältää oksaalihappoa.

Kiertotatar (Fallopia convolvulus)
kypsät siemenet syötäviä.

Kierumatara (Peltomatara) (Tervaheinä) (Galium aparine)
Nuorta kasvia voi syödä keitettynä tai lehdet voi kuivata teeksi. Siemeniä voi paahtaa kashvinkorvikkeeksi. Rohdoksena versokeite hilseen poistamiseen, munuais- ja virtsarakkokiviin (tai niiden torjuntaan). Keitteen sanotaan puhdistavan hipiää ja se sopii myös deodorantiksi. Tuoksuu hyvälle, hieman vaniljamaiselle.

Kotipihlaja (Sorbus aucuparia)
Marjat ovat keitettyinä syötäviä. Tuoreissa marjoissa on aukupariinia, metoksiaukupariinia, parkkiaineita ja parasorbiinihappoa. Tuoreet marjat ovat aiheuttaneet monille pahoinvointia, oksentelua, ripulia, munuaisvaurioita, mutta joskus lapset ovat syöneet kuorallisen pihlajanmarjoja ilman minkäänlaisia myrkytysoireita.

Kultapiisku (Solidago virgaurea)
Käytetään vain yrttijuomiin. Liiallisesti tai pitkään käytettynä kasvi voi aiheuttaa myrkytystilan. Juomaa varten kerätään vain kukkivan verson latvaosat, jotka kuivataan heti poiminnan jälkeen (mieluiten yrttikuivurilla). Sisältää kaikkein eniten saponiineja, kokeila vaikka sukkien pesemiseen.

Kumina (Carum carvi)
Siemeniä käytetään mausteena. Kuminan juuria voi kerätä aikaisin keväällä ennen kukkavarren ilmestymistä tai myöhään edellisenä syksynä. KEVÄÄLLÄ VOI OLLA SEKOITETTAVISSA MYRKYLLISIIN SUKULAISLAJEIHINSA.

Lillukka (Rubus saxatilis)
Lillukoita on joskus luultu myrkyllisiksi. Ne ovat syötäviä, mutta paljon nautittuna aiheuttavat ripulia kuten muuraimetkin. Ruotsalaiset asiantuntijat varoittavat allergikkoja nauttimasta samanaikaisesti alkoholia ja lillukkaa, koska kasvissa on ainetta, joka alkoholin kanssa voi vaikuttaa epämiellyttävästi.

Linnunkaali (luhtakaali) (Lapsana communis)
Kasvin nuoret lehdet kelpaavat salaatteihin tai pinaatin tavoin valmistettavaksi.

Litulaukka (Alliaria petiolata)
Kasvin nuoret lehdet käytetään keväällä mausteeksi. Sen maku ja haju muistuttaa sipulia. Vaikeasti paranevat haavat ovat umpeutuneet litulaukkasiteen avulla.

Luhtalitukka
Maku muistuttaa hieman vesikranssia ja ranskalaisen sinapin sekoitusta. Sekä lehdet että kukat ovat syötäviä.

Luhtavilla Vesisara
Kasvien juurakot ja kevätversot ovat syötäviä. Nuoret ja valkeat ja vihreät versot käytvät sellaisenaan hätämuonaksi tai salaatteihin. Niitä voi käyttää myös erilaisiin keittoihin ja patoihin. Juurakkoa voi kuivata ja juahaa jauhojen jatkeeksi syksyllä tai aikaisin keväällä. Se kelpaa myös keitettynä hätämuonaksi ennen kukintaa.

Lutukka (Capsella bursa-pastoris)
Keväällä kasvin nuoret lehdet voidaan käyttää salaattiin tai 10 min. keittämisen jälkeen. Sisältää runsaasti A-, C-vitamiinia, rautaa ja valkuaisaineita. Kuivatut siemenet voi jauhaa ja käyttää pippurin korvikkeena. Joskus kasviin voi tarttua valkoruoste-niminen kasvitauti, joka on myrkyllinen. Silloin sen lehtiä ei saa syödä.

Maitohorsma (Epilobium angustifolium)
Nuoret vaaleanpunaiset kevätversot kelpaavat sellaisenaan syötäväksi toukokuussa 5-10 cm mittaisina. Suurempie kasvien lehdet kelpaavat paremmin pinaatin tavoin käytettäväksi.

Mesiangervo (Filipendula ulmaria)
Lehdet alkukesällä ennen kukintaa ja kukinnot heti niiden avauduttua. Mesiangervon salisyylihappopitoisuus on niin korkea, että se on tehokas kotilääkkeenä, mutta sitä ei saa käyttää jatkuvasti tai suuria määriä kerrallaan. Yliannostus voi aiheuttaa pahoinvointia.

Mesimarja (maamuurain) (Rubus arcticus)
Versot ja lehdet ennen kukintaa ja maukkaat marjat niiden kypsyttyä. Ei saa kerätä lounaiselta rannikkoalueelta tai lounais-saaristosta.

Mäkimeirami (Origanum vulgare)
Kasvia käytetään mausteena ja rohtona. Kukkivista latvoista haudutettu juoma kelpaa rohtona sisäisesti ja ulkoisesti haavojen hoitoon (antiseptinen). Kasvista uutettua öljyä käytetään hajuvesiin ja saippuoihin. Vaatekaapissa kuivattu yrtti antaa miellyttävän tuoksun vaatteille.

Niittyhumala (Prunella vulgaris)
Nuoret versot ja lehdet ennen kukintaa voidaan käyttää salaatteihin tai muihin ruokiin.

Niittysuolaheinä (Rumex acetosa)
Hapokas maku tulee oksaalihaposta. "Luonnonkarkki". Monissa maissa arvostettu ruokakasvi. Maun saa miedommaksi kiehauttamalla lehdet. Nuoret lehdet poimitaan lehtiruusukkeesta maanrajasta ja yksittäin varren yläosista. Siemenet voi kerätä syksyllä niiden kypsyttyä.

Nokkonen (Urtica dioeca)
Nuoret 5-10 cm mittaiaet versot kokonaan aikaisin keväällä. Myöhemmin kesällä vain hennommat latvalehdet. Typpipitoisilla kasvupaikoilla nokkonen kerää itseensä nitraattia, joka saadaan pois ryöppäämällä. Erittäin typpititoisilta kasvupaikoilta, karjusuojien, huussien takaa nokkosta ei kerätä. Kasvustoa aika ajoin niittämällä saadaan uusia versoja pitkin kesää.

Nurmihärkki (Cerastium fontanum ssp. vulgare)
Kasvin nuoret kevät versot ja lehdet voidaan käyttää pinaatin tapaan.

Nurmitatar (Polygonum viviparum)
Siemenet ovat syötäviä ja juuret syötäviä aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä. Lehdet ovat myös syötäviä ja niissä on korkea C-vitamiinipitoisuus.

Nurmitädyke (Veronica chamaedrys)
Kasvin nuoret lehdet ovat kuivattuina hyvin suosittuja teeaineksia.

Osmankäämi (Typha latifolia)
Osmankäämilajeja on Suomessa kolme ja kaikki ovat syömäkelpoisia. Aikaisin syyskesällä muodostuu kasvin juurakkoon seuraavan kasvukauden versojen alut. Nämä juurisilmut ovat silloin valkoisia ja norsun torahampaiden muotoisia, noin 5-10 cm mittaisia. Ne kelpaavat ravinnoksi sellaisenaan tai salaateissa. Maku muistuttaa kurkkua tai sokerihernettä. Keittoaika on vain 3-5 min. tarvittaessa. Nuoret n. 20-30 cm mittaiset kevätversot kelpaavat sellaisenaan salaatteihin tai keitettynä erilaisiin ruokiin. Kukkavarren valkoinen ydinosa keitettynä tai paahdettuna on kuuluisaa kasakanparsaa ja erittäin herkullista. Avautumaton vihreä emitähkä keitettynä suojuslehtensä sisällä on herkullista. Juuren tärkkelyspitoinen ydin keitettynä ja paloiteltuna parin sentin paloiksi korvaa perunaa. Pilko verot sellaisenaan salaattiin tau käytä parsan tapaan kypsennyksen jälkeen muhennoksiin. Juuret voi kuivata ja jauhaa tai käyttää lämpimiin ruokiin.

Pellavatankio (pellon kitupallava) (Camelina alyssum)
Koiran kitupellava (ruistankio) (Camelina sativa)

Siemenistä voi puristaa öljyä.

Palpakot:
Rantapalpakko
Pikkupalpakko
Siimapalpakko
Heinäpalpakko
Haarapalpakko
Pohjanpalpakko

Keväällä nuoret versot ja ennen kukintaa varren tyviosa voidaan käyttää keitettynä erilaisiin ruokiin. Kypsät siemenet maistuvat miellyttävästi pähkinämäisiltä.

Peltohatikka (Spergula arvensis)
Siemenet ovat hyvin öljypitoisia ja syötäviä. Kerääminen on kyllä työlästä, koska 1 kh sisältää 1,5 milj kpl siemeniä.

Peltokaali (Brassica campestris)
Rantanenätti (Rorippa palustris)
Peltoretikka (Raphanus raphanistrum)

Kasvien lehdet voidaan käyttää aikasin keväällä salaatteihin tai pinaatin tapaan keittämällä n. 30 min. Nuput voidaan keittää 2-5 min parsakaalin tapaan. Raakoja siemeniä voi myös syödä ja kypsistä siemeniä voidaan käyttää sinapin valmistukseen.

Peltokanankaali (Barbarea vulgaris)
Peltokanankaalista voi saada riittoisan ateria, se on vaivaton poimia ja hyvänmakuinen. Nuput tulisi poimia siinävaiheessa, kun se muistuttaa parsakaalia, eli kukinnon ollessa vielä nuppuvaiheessa. Versotkin ovat syötäviä ja niiden keittäminen hävittää hieman kitkerän maun. Keitinvettä vaihtamalla pari kertaa maku tulee miedommaksi. Esiintyy joutomailla ja heinäpelloilla.

Peltopähkämö (Stachys palustris)
Kasvin mukulat kelpaavat syötäväksi keitettyinä tai paistettuna. Läheinen laji Stachys sieboldii tunnetaan vanhana viljelykasvina kiinalaisena maa-artisokkana.

Peltotaskuruoho (Thlaspi arvense)
Nuorten lehtien maku muistuttaa vesikranssia, mutta kaikenikäisiä lehtiä voidaan syödä. Kypsät siemenet maistuvat valkosipulin ja piparjuuren kaltaisilta.

Piharatamo (Plantago major)
Soikkoratamo (Plantago media)
Heinäratamo (Plantago lanceolata)
Haarovaratamo (P. arenaria)

Nuoret lehdet sopivat ruokiin ennen kukintaa raakoina tai 10 min keittämisen jälkeen. Kasvin kukkiessa maku muuttuu karvaaksi. Siemeniäkin voi syödä.

Pihatatar (Polygonu aviculare)
Kasvin siemeniä voi kuivattuna ja jauhettuna käyttää leivontaan.

Pihatähtimö (vesiheinä) (Stellaria media)
Koko kasvi on käyttökelpoinen, mutta vanhimmat alaosat ovat hieman sitkeitä. Lehdet maistuvat tuoreilta salaateissa, mutta pinaatin tapaan voidaan keittää koko verso syötäväksi. Varren sisällä kasvaa lujia, hiuksenhienoja valkoisia kuituja, joita on epämiellyttävä niellä kokonaisina, siksi varret on hienonnettava ennen keittämistä. Keittoaika on vain 2-3 min. Kasvia ei kannata nauttia suuria määriä raakana, sillä se sisältää saponiineja. Paras tapa onkin keittää kasvi ja kaataa keitinvesi pois ja lisätä se ruokiin kypsänä.

Piikkiohdake (Cirsium vulgare)
Huopaohdake (Cirsium helenioides)
Pelto-ohdake (Cirsium arvense)
Suo-ohdake (Cirsium palustre)

Juuret myöhään ensimmäisen vuoden syksyllä tai aikaisin toisen vuoden keväällä. Nuoret versot ja lehdet kerätään hansikoiduin käsin ennen kukintaa. Versot kuoritaan ja piikit poistetaan lehdista saksilla. Ne käytetään keitettyinä. Ohdakkeiden hyvä maku johtuu niiden sisältämästä tärkkelyksestä, joka on inuliinia. Kukkapohjukset kerätään ennen kukinnan loppumista kukinnan aikana. Ne käytetään keittämällä tai hauduttamalla artisokanpohjien tapaan. Hyvänmakuinen kasvi.

Pikkukäenrieska, Isokäenrieska
Kasvien nuoret sipulinmakuiset kevätversot aikaisin keväällä voi ennen kukintaa käyttää salaatteihin. Aiemmin kasvin tärkkelyspitoiset sipulit kerättiin syksyllä tai hyvin aikaisin keväällä ja kuivattiin ja jauhettiin mausteiksi.

Poimuhierakka (Rumex crispus)
Nuoret lehdet kerätään aikaisin keväällä, jolloin niitä voi käyttää salaateissa raakoina. Kypsät siemenet elo-syyskuussa. Lehdet voidaan myös keittää 10-15 min. Vanhojen lehtien maku on keskikesällä voimakas, mutta keittäminen miedontaa niiden makua. Kasvi on läheistä sukua suolaheinille, muttei sisällä haitallista määriä oksaalihappoa. Poimuhierakkaa pidetään yhtenä maailman karoteenipitoisimpana luonnonkasvina. Siemeniä voi käyttää jauhojen jatkeena, raakoina niiden maku on vastenmielinen.

Poimulehti (Alchemilla spp)
Lehdet kerätään alkukesällä ennen kukintaa siten, että aluslehdet poimitaan yksitellen ja lehtiruoti poistetaan. Tuoreet lehdet kelpaavat ruoaksi raakoina. Jotta nuoria lehtiä saisi koko kevään ajan, on vanhat lehdet ja kukinnot hyvä niittää. Vanhemmat lehdet ovat karvaampia. Tuoreilla murskatuilla lehdillä on hoidettu haavoja ja finnejä ja kylpyveteen sekoitettuna ihottumaa. Tuoreista lehdistä valmistettu haude supistaa rasvaisen ihon huokosia. Suomessa kasvaa eri poimulehtilajeja.

Pukinparta (Tragopogon pratensis)
Sikojuuri (Scorzonera humilis)

Nuoret lehdet ja juuret maistuvat makeilta. Nuoret versot nuppuineen kelpaavat valmistettavaksi parsan tapaan.

Puna-apila (Trifolium pratense)
Lehdet kerätään ennen kukintaa. Tuoreet lehdet kannattaa keittää tai höyryttää sulatuksen helpottamiseksi. ja kukat kukintojen avauduttua.

Punapeippi (Lamium purpureum)
Valkopeippi (Lamium album)

Kasvin aivan nuoret lehdet kelpaavat pinaatin tapaan vihanneksiksi tai leivontaan. Kasvin siemenet ovat hyvin rasvapitoisia ja kelpaavat ravinnoksi.

Purasruoho (rohtopurasruoho) (kurkkuyrtti) (Borago officinalis)
Kasvin nuoret, tuoreet lehdet kelpaavat syötäväksi sellaisenaan ja maistuvat kurkulle. Niitä voi käyttää myös pinaatin tavoin.

Rantavehnä (Leymus arenarius)
Kasvin siemeniä voidaan käyttää viljakasvien tapaan. Kasvista saadut jauhot ovat energiapitoisempia ja makeampia kuin vehnästa saadut. Se on herkullinen myös höyrytettynä riisin tapaan. Kasvin valkoiset juurisilmut ovat muiden heinäkasvien tapaan syötäviä. Kasvin varret voidaan keittää soodavedessä paperimassaksi.

Rantavihvilä
Kasvin valkoiset juurisilmut, jotka ilmestyvät syksylklä voidaan syödä raakana. Niitä voidaan käyttää myös aikaisin keväällä. Ravinnoksi kelpaavat myös nuoret, vihreät kevätversot ja varren valkoinen, pehmeä ydinosa.

Rantayrtti (Lycopus europaeus)
Vanha rohdoskasvi, jolla on syötäväksi kelpaavat mukulat. Niitä keitetään 10-15 min. Niistä voidaan valmistaa pikkelssiä tai käyttää salaattiin.

Rohtomesikkä (Melilotus officinalis)
Kasvin nuoret lehdet voidaan käyttää enen kukintaa salaatteihin tai keitettyinä pinaatin tapaan, keittoaika 5 min. Valkuainespitoiset, kuivatut siemenet voi käyttää mausteena tai lisukkeena. Kuivatut, murskatut lehdet antavat leivonnaisiin vaniljaa muistuttavan mauan. Kuivattua lehteä on joskus käytetty tupakan mausteena. Kuivatut versot vaatekaapissa antavat miellyttävän tuoksun vaatteille.

Ruskolilja
Sipuleita keitetään 20 min. Mehukkaat sipulit voi myös paahtaa tai paistaa. Sipuleiden sisältämä tärkkelys sakeuttaa ruokia.

Rönsyakankaali (Ajuga reptans)
Kosmeettinen teollisuus käyttää kasvista valmistettua uutetta hajuvesiin.

Rönsyrölli (valkorölli)
Viitakastikka
Nurmilauha
Niittynurmikka
Koiranvehnä
Kanarianheinä (kanarianhelpi)
Viljahirssi (kananhirssi)
Viherpantaheinä
Heinäkaura
Rantakaura

Kasvien valkoiset varhaiskevään juurisilmut ovat syötäviä sellaisenaan, nuoret vihreät versot vihannesten tapaan. Kasvien siemenet kuivataan ja puhdistetaan ja jauhetaan jauhojen jatkeeksi.

Seittitakiainen (Arctium tomentosum)
Isotakiainen (Arctium lappa)
Pikkutakiainen (Arctium minus)

Juuri sisältää ensimmäisen vuoden syksyllä tai aikaisin seuraavana keväänä runsaasti inuliinia. Juuren maku on voimakas, muistuttaa hieman retikkaa. Keitetään 30 min. Ohdakkeiden tapaan takiaisten kukkapohjukset ovat miniartisokkia. Ne on leikattava kukista ennen kukinnan loppumista ja kukkapohjuksen kuivumista. Mehukkaimmillaan ne ovat, kun kukintaa on kulunut 2/3. Miniartisokat keitetään vedessä. Niiden maku on pähkinäinen.

Sembramänty
Käpyjen suuret siemenet kelpaavat syötäväksi pähkinöiden tapaan. Ne voidaan myös jauhaa.

Siankärsämö (Achillea millefolium)

Sianpuolukka (Arctostaphylos uva-ursi)
Kasvin luumarjat kelpaavat ravinnoksi. Marjat eivät sisällä happoja.

Sikoangervo (Filipendula vulgaris)
Kasvin turpeat versojuurimukulat ovat olleet viikienkien ravintoa. Niitä voitiin käyttää syksyllä tai aikaisin keväällä. Mukulat keitetään ja käytetään kuin minikokoiset perunat.

Sinimailanen (Medicago sativa)
Sirppimailanen (M. falcata)
Nurmimailanen (M. lupulina)

Kasvien nuoret lehdet voidaan valmistaa pinaatin tapaan. Siemetn voidaan käyttää amustena tai lisukkeena. Siemenet kelpaavat idätettäväksi.

Suola-arho (Honckenya peploides)
Muodostaa laajoja kasvustoja hiekkaisilla merenrannoilla. Kasvin paksut ja mehukkaat lehdet voidaan käyttää sellaisenaan.

Syylälinnunherne
Juurissa on makeita lakritsalta maistuvia mukuloita, joita voi syödä. Kukat syötäviä.

Syysmaitiainen (Leontodon autumnalis)
Isohäränsilmä (Hypochoeris maculata)

Kasvien nuoret lehdet kelpaavat aikaisin keväällä salaatteihin.

Tuoksumaratti (Galium odoratum)
Kukinnan alkuvaiheessa koko kasvi kuivataan rohdokseksi. Vaikuttaa bakteereita tappavasti ja rauhoittavasti. Kasvissa on hieno kumariinin tuoksu, minkä vuoksi se kelpaa ainesosiksi teesekoituksiin ja mausteeksi. QAntaa liinavaatekaapissa vaatteille kyvän tuoksun.

Uistinvita
Nuoret versot maistuvat pähkinämäisiltä ja kelpaavat hätäravinnoksi tai salaatteihin.

Ukontatar (Polygonum lapathifolium)
Hanhentatar (Polygonum persicaria)

Nuoret kasvit voidaan käyttää keväällä salaatteihin tai keittää 5-10 min. Siemeniä voi syödä.

Valkoapila (Trifolium repens)
Tuoreet lehdet ja kukat kelpaavat salaateihin.

Variksenmarja (Empetrum nigrum)
Muistuttaa mustikkaa, mutta varpu on korkeampi, marjan malto on vaalea, marja pyöreä sinimusta ja kiiltävä. Kasvaa varvuissa, joiden kovat lehdet muistuttavat havupuun neulasia. Kasvaa neva- ja korpimättäillä.

Voikukka (Taraxacum officinale)
Jätä lehdet valkaistumaan muovin alle pimeään viikoksi ennen poimimista ja nauti siten saatavasta miedommasta mausta. Lehdet on poimittava niin aikaisin kuin mahdollista. Lehtien karvas maku muistuttaa endiivin tai sikurin karvasta makua. Maku on miedompi varjoisilla paikoilla. Kukkien nuput voidaan keittää syötäväksi.

Vuohenputki (Aegopodium podagraria)
ÄLÄ SEKOITA MYRKKYKEISOON.




Rantavehnäpuuro: 2 dl kuorettomia rantavehnänjyviä, 1/3 tl suolaa jokaista jyvä-dl kohden, 4,5 dl vettä. Maku on makeahko. 12-24 h liotus vedessä ennen keittämistä lisää jyvien tilavuutta.



MYRKKYKASVIT

Lista ei sisällä kaikkia Suomen myrkyllisiä kasveja.


Aitovirna (Vicia sepium)
Hiirenvirna (V. cracca)

Siemenet sisältävät myrkyllisiä valkuaisaineita, jotka saattavat aiheuttaa syaniidimyrkytyksen.

Aurankukka (Agrostemma githago)

Hukanputki (Aethusa cynapium)
ÄLÄ SEKOITA KOIRANPUTKEEN. (Siksi koiranputkea ei ole edes listattu). Lehdet haisevat hieman sipulille.

Hullukaali (villikaali) (Hyoscyamus niger)
Hyvin myrkyllinen. Sisältää hulluruohon tavoin alkaloidia hyoskamiini ja siemenet skopolamiinia. Vaikuttavat autonomiseen hermostoon ja ovat pieninä määrinä rauhoittavia. Lievät myrkytysoireet aiheuttavat ihon ja limakalvojen kuivumista ja nielemisvaikeuksia. Vakavimmissa tapauksissa pulssi ja hengitys kiihtyy, verenpaine nousee. Useita päiviä kestävää huimausta, levottomuutta ja hallusinaatioita. Kasvi on yhä tärkeä lääkekasvi.

Hulluruoho (Datura stramonium)
Pahanhajuiset kukat. Mustat erittäin myrkylliset siemenet ovat piikkisen siemenkodan sisällä. Siemenet ovat makeita, mutta myrkyllisiä. Lieviä myrkytysoireita ovat käheys, nielemisvaikeudet ja voimakas jano. Vaikeissa tapauksissa iho punertuu, silmäterät eivät reagoi valoon. Potilasta huimaa, näkö hämärtyy ja hän näkee värillisiä harhanäkyjä. Koko kasvi on myrkyllinen.

Kalliokielo (Polygonatum odoratum)
Myrkyllinen kokonaan kuten tavallinen kielokin.

Keltamaite (Lotus corniculatus)
Keltamaksaruoho (katkera maksaruoho) (Sedum acre)

Keltano (Chelidonium majus)

Kielo (Convallaria majalis)

Koko kasvi on myrkyllinen. MYÖS KIELOMALJAKON SISÄLTÄMÄ KUKKAVESI ON MYRKYLLINEN. LEHDET VOIVAT AIHEUTTAA ULKOISTA KOSKETUSÄRSYTYSTÄ.

Koiranheisi (Vuburnum opulus)
Pensaan korkeus on 1-4 m ja kasvaa Etelä-Suomen lehdoissa. Koko kasvi on myrkyllinen.

Koirankieli (rohtokoirankieli) (Cynoglossum officinale)
Myrkyllinen, rauhoitettu. Sisältää vahvaa narkoottista hermomyrkkyä.

Konnanleinikki (Ranunculus sceleratus)
Lehdet ärsyttävät ihoa ja aiheuttavat rakkuloita.

Käenkukka (Lychnis flos-cuculi)

Käärmeenpistonyrtti (Vincetoxicum hiruninaria)
Sisältää hyvin myrkyllistä maitiaisnestettä. Toipumismahdollisuudet huonot.

Leinikit (Ranunculus-lajit)

Lumimarja (Symphoricarpos racemosus)
Myrkyllinen, valkomarjainen koristepensas, usein villiintynyt.

Mustakonnanmarja (Actae spicata)
Yleinen Etelä-Suomen lehdoissa. Koko kasvi on myrkyllinen. MARJOJEN MEHU VOI KOSKETELTAESSA AIHEUTTAA IHOLLE RAKKOJA JA ÄRSYTYSTÄ.

Mustaselja (Sambucus nigra)
Marjat ovat syötäviä, mutta vihreät osat myrkyllisiä. Suomessa on ymös hyvin harvinainen ruohoselja (Sambucus ebulus), jonka marjat ovat samannäköisiä, mutta myrkyllisiä.

Kullero (niittykullero) (Trollius europaeus)

Kuusama (Lonicera-lajit)

Kokonaan myrkyllinen.

Myrkkykatko (täplikas katko) (Conium maculatum)
ÄLÄ SEKOITA KOIRANPUTKEEN. HYVIN VAARALLINEN. Lehteä hieraistaessa myrkkykatkosta lähtee epämiellyttävä, tunkkainen haju, mutta koiranputkesta raikas, porkkanainen tuoksu. Varressa on tummanpunaisia täpliä. Sisältää lähinnä alkaloideja koniini ja N-metyylikoniini. Määrät vaihtelevat kasvin iän ja vuodenaikojen mukaan. Koniini on voimakas myrkky, joka imeytyy helposti iholtakin. Iholla se aiheuttaa tunnottomuutto lamaannuttamalla tuntohermojen päätteet.

Myrkkykeiso (Cicuta virosa)
ÄLÄ SEKOITA KOIRAN- TAI VÄINÖNPUTKEEN. Noin metrin korkuinen ja tuoksuu hyvälle. Myrkyllisin kasveistamme. KAsvaa vesiperäisellä maalla, Lapissa harvinainen. Usein koko kasvi kelluu veden päällä, varren ja juuren alaosa on jaettu kammioihin tai lakoreihin, jotka ovat hyvä tuntomerkki. Koko kasvi on myrkyllinen.

Myrkkykirveli (Chaerophyllum temulum)
Harvinainen.

Näsiä (Daphne mezereum)
Pensas on korkeudeltaan 40-150 cm. Koko kasvi on myrkyllinen.

Oravanmarja (Maianthemum bifolium)
Koko kasvi on myrkyllinen.

Peltoemäkki (Fumaria officinalis)
Sisältää useita alkaloideja, mm. fumariinia, sinaktiinia ja protopiinia.

Peltovillakko (Senecio vulgaris)
Koko kasvi on myrkyllinen.

Paatsama (Frangula alnus)
Paatsaman kuori ja marjat ovat myrkyllisiä.

Pahaputki (Oenanthe aquatica)

Rentukka (Caltha palustris)

Ruohokanukka (Cornus suecica)

Lehdet ja hedelmät myrkyllisiä. Lehdet voivat myös ärsyttää ihoa.

Pohjolan ukonhattu (Aconitum septentrionale)
Sinikukkainen 1-2 m korkea leinikkikasvi. Koko kasvi on myrkyllinen. MYÖS PITKÄAIKAINEN IHOKOSKETUS AIHEUTTAA MYRKYTYKSEN.

Punakoiso (solanum dulcamara)
Köynnösmäinen puolipensas, voi olla korkeudeltaa 2 m. Kasvi on kokonaan myrkyllinen.

Sinivuokko (Hepatica nobilis)

Sorsanputki (Sium latifolium)

Rauhoitettu.

Sudenmarja (Paris quadrifolia)
Yleinen koko maassa Lappia lukuunottamatta. Koko kasvi on myrkyllinen.

Suokorte (Equisetum palustre)

Suokukka (Andromeda polifolia)

Suopayrtti (Saponaria officinalis)


Suopursu (Ledum palustre)
Koko kasvissa on myrkyllistä haihtuvaa öljyä.

Suoputki (Peucedanum palustre)

Särmäkuisma (Hypericum maculatum)
Mäkikuisma (H. perforatum)

Mäkikuisma sisältää valoherkistäjäainetta nimeltä hyperiini, joka herkistää ihon auringon valolle ja iholle saattaa muodostua rakkuloita.

Taikinamarja (Ribes alpinum)

Terttuselja (Sambucus racemosa)

Marjat ovat myrkyllisiä.

Ukonputki (Heracleum sphondylium)
Ukonputkessa on valonherkistäjäaineita. Tuoreiden lehtien ja varsien koskettaminen aiheuttaa ihottuman, joka pahenee auringon säteiden vaikutuksesta. Alussa iho punoittaa, myöhemmin siihen muodostuu nestemäisiä rakkuloita, joista puhkeaa märkäisiä haavoja.

Vaivero (Chamaedaphne calyculata)

Valkovuokko (Anemone nemorosa)


Vehka (Calla palustris)
Yleinen suo- ja rantakasvi. Korkeus 20-40 cm. Juurakko ja marjat myrkyllisiä.

Vuokot (Anemone-lajit)
Koko kasvi on myrkyllinen.




Lähteet:
Sienet ja marjat. Syötävien luonnon kasvien taskuopas. Beata Slipher. Karisto Oy.
Yrtit ja villivihannekset. Turkka Aaltonen, Martti Arkko. Suomen matkailuliitto ry.
Luonnonvaraiset hyöty- ja myrkkykasvit. Turkka Aaltonen, Nalle Corander. Ab
Eräperinne Oy.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Esipuhe: Villiyrtit

Julkaisen pian pienen oppaan villiyrtteihin. Villiyrtit ovat luonnossa kasvavia kasveja, joita voi syödä tai käyttää mausteina joko sellaisenaan tai pienen keittämisen jälkeen. Tunnetuimpia lienevät nokkonen ja niittysuolaheinä. Itselleni nokkonen tuli tutuksi lapsena, kun kaadun nokkospensaaseen. Nokkoset siis polttavat, mutta noin 5 minuutin keittämisen tai kuivattamisen jälkeen ongelma katoaa.

KAIKKI KASVIT OVAT MYRKYLLISIÄ KUNNES TOISIN ON TODISTETTU. Ei pidä kerätä ekä maistella mitään, mitä ei tunne, eikä pidä kehottaa tai kannustaa ketään tekemään niin. Suomessa kasvaa joitain hyvin myrkyllisiä kasveja, ja jos on pienikin mahdollisuus, että kasvi olisi myrkyllinen, sitä ei kannata kerätä. Esim. jo kielojen kukkamaljakkoveden juominen voi koitua kohtalokkaaksi lapsille. En itse suosittelisi myöskään edes koskettelemaan mitään myrkyllisiä kasveja. Voi olla vaarana, että esim. (taas) jos se kielonmarja "räjähtää" sormille, ja vaikka sormet pyyhkisi, niin silti sitä mettä jäisi käteen ja kuitenkin se sormi laitetaan kohta sinne suuhun. En tiedä, onko tällainen altistustapa myrkyille vain teoreettinen, mutta kehotan turvallisuuteen.

En varmaan liitä oppaaseen mukaan kuvia, sillä metsässä tulee aina pitää mukana kasviota. Ulkomuistiin ei kannata luottaa. Kasvion tulee olla selkeä ja kattaa kaikki yleisimmät myrkkykasvit. Tavallisiin kasvioihin voi itse tehdä merkintöjä kasveista, jotka ovat syötäviä, sillä kasviothan eivät yleensä ole mitään ruokaoppaita. Kasvion edut ovat kuitenkin kattavuus ja tunnistamisen varmuus. En ole löytänyt vielä mitään villiyrttikirjaa, jonka kuvitus ja materiaali antaisi suhteellisen hyvän varmuuden kasvien tunnistamiseen.

Kerää kasveja vain lain edellyttämällä tavalla. Tutustu jokamiehen oikeuksiin täällä. Älä kerää harvinaisia tai uhanalaisia kasveja, äläkä riivi metsää paljaaksi tai muutoin vahingoita luontoa. Jos olen itse epähuomiossa kasviooni lisännyt uhanalaisen kasvin tai sellaisen, joka harvinaisuutensa tai muun takia ei ole kerättäväksi sopiva, olisin kiitollinen, jos minulle siitä huomautettaisiin. Olen itsekin vasta aloittelija.

Myrkyllisiä kasveja ei kannata kerätä edes kukiksi, etteivät eläimet tai lapset syö tai juo niiden vettä.